Are you the publisher? Claim or contact us about this channel


Embed this content in your HTML

Search

Report adult content:

click to rate:

Account: (login)

More Channels


Channel Catalog


older | 1 | .... | 8 | 9 | (Page 10)

    0 0

    ​Euro on kovempi liitto kuin NATO. Se on kovempi ja raaempi pakkositouttaja kuin sotilasliitto 5. artiklan solidaarisuuslausekkeineen.

    Natossa sentään kukin jäsenmaa tekee yleisen kumppanuusklausuulin puitteissa yksilöllisen ja tapauskohtaisen ratkaisunsa, missä muodossa ja missä laajuudessa jäsenmaa kyseisen apunsa antaa.

    EUROssa olevat maat joutuvat osallistumaan rahaliiton taakanjakoon kollektivisesti ja käytännössä jatkuvasti, ilman todellista ja tosiasiallista itsenäistä päätösvaltaa.

    Rahaliitto järjestelmänä ja Euro sen välineenä, edistää suuren rahan virtausta ja finanssipääomien keskittymistä. Se edistää liiketoimintaa ja voittojen maksimointia. Se on ennenkaikkea, ja viimekädessä, suurpääomien tukilaitos ja pääomien palvelija.

    Systeemisenä organismina se faktisesti tulee siirtäneeksi kansalaisten rahoja ja kansalaisille kuuluvaa autonomiaa finanssikeskittymille, eritoten suurpankeille ja jättisijoittajille, joiden vasalli se on.

    Valtioille tämä epäkäs tuottaa harmia ja rahoituspakkoja, jotka kaatuvat kansalaisten tuskaksi ja veloiksi, ylisukupolvisiksi riesoiksi ja imetysperusteiksi.

    Järki sanoo, että Eurooppalaisen integration ja yhteistyön tulisi koitua Euroopan kansakuntien ja perheiden hyväksi.

    Mutta nyt tämä on kääntynyt täysin nurinniskoin; sen minkä kuuluisi olla hyvää, ja minkä tulisi tukea "@Yhteistä Euroopalaista Kotia", se järsiikin ja tuhoaa sitä.

    Mikä pahinta, tämä bastardoitunut poliittinen hanke, tärveltynyt unelma, nostaa ihmisiä koko Eurooppalaista hanketta vastaan, ja lietsomalla lietsoo kansakuntia toisiaan vastaan.

    Käy toteen onnettomin vaihtoehto: Sen minkä piti olla Euroopan rauhanprojektin uljain tuote, siitä tämän hapantumisen tuloksena on syntynyt lohikäärmeen pesä, tulevan uuden suursodan siemen ja alkio.

    EURO ja rahaliitto on suurin poliittinen virhe, jonka Eurooppa on toisen maailmansodan jälkeen tehnyt.

    Euroon meno on Suomensuurin poliittinen virhe, jonka maamme on valtiollisena toimijana tehnyt koko pian 100 vuotta kestäneen valtiollisen suvereeniuden kuluessa.

    Rahaliiton ja Eurozonen jatkaminen onsuurin virhe, purkamisen vaikeudesta ja kertaallisesta kalleudesta huolimatta, minkä Eurooppa historiallisesti voi tehdä.

    Jääräpäinen korjaamattoman virheen jatkaminen vielä suurempi virhe kuin nykytilaan johtanut alkuperäinen virhe.

    0

    0 0

    EU-ministerivaliokunta teki viime metreillä päätöksen nimetä Helsinki sijaintipaikaksi Suomen Euroopan lääkeviraston (EMA) hakemukseen. Oli koko maan etu, että mahdollisuutta saada Suomeen iso EU-virasto ja sen myötä työtä sekä kasvua ei uhrattu aluepolitiikan alttarilla. Helsinki on maassamme ainoa paikka, joka täyttää EMA-kriteerit. 

    Lääkealalle ja lääketurvallisuudelle vahingollisiksi todetun Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimean) pakkoalueellistamisen peruminen ja työrauhan turvaaminen mahdollistavat EMA-hakemuksen jättämisen. Ensin oli päätettävä oman vuosikausia vatuloinnin kohteeksi joutuneen lääkeviraston toiminnasta, jotta voimme uskottavasti tavoitella Euroopan lääkevirastoa. Päätöksen myötä Fimea jatkaa toimintaa useammalla paikkakunnalla nykyaikaiseen verkostomaiseen tapaan. Helsingissä on Fimean suurin toimipaikka, ja Fimean johto säilyy Helsingissä. Fimea saa jatkossa organisoida toimintansa sen mukaan, mikä on tuloksellisinta. Aluepolitiikka ei enää estä järkeviä ratkaisuja. Pakkoalueellistamisen pysäyttäminen oli hartaasti toivottu päätös alueellistamisen ikeessä roikotetulle henkilöstölle. Vuosien selvitysten jälkeen vihdoin on hallitus, joka sai asian päätettyä.

    Brexitin myötä Lontoossa sijaitsevan EMA:n uusi sijaintipaikka tulee päätettäväksi. Virastossa on noin 900 työntekijää ja sen ympärillä on runsas 4 000 henkilön asiantuntijaverkko. Useat EU-maat ovat Suomen lisäksi liikkeellä ja käynnissä on kiivas lobbaustyö, jossa Suomen europarlamentaarikoilla on näytön paikka. 

    EMA-hakemus on jätettävä heinäkuun aikana. Suomella on vahvaa osaamista lääkealalta ja olemme etunojassa lääkealan kehityksessä. Meidän vahvuutenamme on EU:n kemikaaliviraston sijainti Helsingissä, joka tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden hakea synergiaetuja ja syvää yhteistyötä lääkeviraston kanssa. Suomella on myös poikkeuksellisen merkittävää kehittämistyötä mm. yksilöllisen lääkehoidon kehittämisessä genomikeskuksen ja biopankkien kanssa. EMA Suomessa vauhdittaisi terveysalan kasvustrategian toimeenpanoa ja toisi maamme kaipaamaa uutta kasvua ja työtä.

    Nyt on viisasta jättää pulinat pois ja ryhtyä yhteistyöhön. Suomi nousee vain uskomalla itseensä ja osaamiseensa. Suomen on yhdistettävä voimansa ja vietävä EMA-hakuprosessi tuloksekkaasti maaliin. Suomen ja Helsingin yhteisenä tavoitteena on tehdä Helsingistä terveys- ja lääkealan pohjoismainen pääkaupunki.


    Sari Sarkomaa

    Kansanedustaja

     

    0

    0 0

    Paljon on tälläkin alustalla ollut puhetta EU:n hyödyistä ja haitoista, ja tietyt kirjoittajat pitävät koko EU:ta kaiken pahan alkuna ja juurena.

    Uusimpien kyselyjen mukaan EU on kuitenkin Suomalaisten suosiossa, eikä valtaosa kansasta halua edes äänestystä asiasta.

    https://yle.fi/uutiset/3-9710808

     

    Minusta voisi pikkuhiljaa lopettaa EU:n syyttelyn kaikesta mikä on Suomessa huonosti, eihän tuo missään nimessä ole täydellinen ja osaltaan myös erittäin heikosti johdettu, mutta kun ajattelee pientä Suomea tässä yhteydessä, niin kyllä ne edut ovat suuremmat kuin haitat.

    Suomalaiset yritykset ovat täysin riippuvaisia EU:sta ja ovat tyytyväisiä, että kauppasuhteet ja kaupankäynti yli rajojen on helppoa.

    Meidän oma politiikka sitten määrää pitkälti, miten suhtaudumme EU:n säädöksiin ja miten käytämme asioita ja mahdollisuuksia hyväksi.

    Nyt kun tuolla rapakon takana on vallassa yksi älykääpiö, niin aina parempi, mitä enemmän teemme yhteistyötä EU:n kannsa esim. turvallisuuspolitiikan saralla.

    Vastustaa voi, jos niin haluaa, mutta menestymismahdollisuutta tällä linjalla ei ole.

    0

    0 0

    Nyt puhutaan EU-jäsenyyden jatkosta, erotako vai ei, kansanäänestys vai ei.

    Pohtiessa tulee mieleen kansanäänestysmenettelyn hyvät ja huonot puolet, plussana sen demokraattinen muoto, laaja osallistumismahdollisuus ja sitä edeltävän keskustelun mahdollisuus avartaa näkemyksiä, miinuksina tunnepohjainen esipropagointi, näkökantojen lukkiutumismahdollisuus, esimainonnan yksipuolisuus, epäolennaisuuksilla pelaaminen ja kansaa jakava äänestystulos-mahdollisuus.

    Meneillään oleva kansanäänestysaloite-keskustelu näyttäytyy aika lailla juupas-eipäs-painotteiselta.
    Itse pyrin aina valintatilanteessa käyttämään Vaaka-menetelmää: kirjaan toiselle puolelle edut ja toiselle puolen haitat, vaikkapa EU-jäsenyyden suhteen:
    + työvoiman liikkuvuus, alentaa yritysten rekrytointikuluja
    - direktiivibyrokratia, turhauttaa monia, paljon turhantuntuista työtä
    + yhteinen valuutta, helpottaa kauppaa ja maksuliikennettä
    - tossukat poliitikot voivat lymytä EU-säännösten taakse, kun ei ole rohkeutta puolustaa isänmaan etuja
    Nämä kirjaan eri sarakkeisiin, saatan merkitä eri kohdille painoarvoja niiden tärkeyden, vaikutuksen mukaan ja sitten alan punnita, kumpi puoli on painavampi näillä kriteereillä.

    Ja nyt varsinainen idea, pääpointti:
    Vaaka-ajattelu irrottaa luupäisestä, musta-valkoisesta juupas-eipäs -inttämisestä eli asenteellisesta (asenne on oppikirjan mukaan Tunnepohjainen tapa suhtautua johonkin myönteisesti tai kielteisesti) suhtautumisesta vaihtoehdot näkevään ajattelu-nimiseen aivotoimintaan (uskoakseni useimmille ainakin terminä tuttu), jolloin nähdään laajemmin, monipuolisemmin, rakentavammin ja halutaan oikeasti kuunnalla muiden omista poikkeavia näkemyksiä vaa'assa olevan ja oman ajattelun runsastamiseksi ja myös laadun rikastamiseksi.
    Oppisipa Ylen ajankohtaistoimituskin tämän, miten jännittävää olisi nähdä A-studiossa Ben Zyskowichin ja Antti Lindtmannin YHDESSÄ ideoivan EU-jäsenyyden heikkouksia ja vahvuuksia Suomen kannalta ilman kritiikkiä, kritiikin vuorohan tulee vasta kun vaaka on"valmis" ja aletaan antaa painoarvoja pohtien pointtien merkitystä Suomen tulevaisuudelle.
    Nykyäänhän näissä keskusteluissa tolkun häiväkin on melko hakusassa tyyliin: kyllä meidän Mustikki lypsää paremmin kun teidän lehmät, joo mutta meidän isipä jaksaa nostaa isomman jauhosäkin kuin teidän.
    Kinataan  yhtä aikaa toisiinsa nähden riippumattomilla perusteilla, ei kuunnella muita, joten ei opita mitään, mikään ei muutu, yhteistä näkemystä ei synny, ja katselijat tuhlasivat jälleen aikaa ilman mitään, ajatuksen sekoittuivat tai lukkiutuivat entisestään, riippuen siitä, kuunteliko molempia vai vain toista, siis ajattelun vai valmiin asenteen tilassa.

    Siinäpä se päivän epistola taisi tullakin.

    0

    0 0
  • 07/10/17--06:32: EU-hajuraon suurentaminen
  • EU-hajuraon suurentaminen

    Mitähän saataisiin aikaan voimallisemmalla maatalouden jalostusasteen nostolla ja erikoistumalla.
    Siis vähemmän pelkkää raaka-ainebulkkia ja enemmän juustoloita, viinitiloja, hapattamoja, villakehräämöjä, pienkutomoja, nahkaverstaita, ratsutalleja, laukkakisoja, verettömiä härkätaisteluja, siis vaikka vetohärkien mittelöitä, rapufarmeja, puusepän pajoja, perinnetuoteverstaita.
    Ja tietenkin uusien tuotteiden edelleen löytäminen herkkutattien, tryffeleiden, tyrnin, jäkälän, pensasmustikan, visakoivun, mesimarjan, strutsien, hanhien, ankkojen, kastematojen, jne jatkeeksi.
    Erikoistuotteiden ja jatkojalostuksen antama lisäarvo lienee vähemmän kilpailun takia parempi kannattavuus, ja näin pienempi tukiriippuvuus, vähempi sääntelybyrokratia eli itsenäisyys, työn mielekkyys, pohjoisen ilmanalan etujen hyödyntäminen.
    Slogan voisi olla EU:n sääntelemästä, huonosti kannattavasta (= tukiriippuvaisesta) raaka-ainepainotteisen bulkin tuotannosta enemmän yksilölliseen ja erikoistuneeseen, Pohjolan jatkojalosteisiin.
    Tämä olisi samalla irtautumista riippuvuudesta ja sen painolasteista, itsenäistymistä. Mutta huom. tämä tie on terve, omaehtoinen, isänmaata rakentava itsenäisyyden tie kiukuttelu-finexitin sijaan - luultavasti meille edullisempi tie.
    Vai mitä luulet? Ja myös: miten pitkällä tällä tiellä nyt jo mielestäsi ollaan?

    0

    0 0

    Joskus Suomen tapaa hoitaa asioita pitäisi kehua pilviin. 

    Otetaan vaikkapa energiapolitiikkamme. Vaikka aivan viime vuosina on tehty kohtalokkaita virheitä tuulivoimatuen kanssa, isossa kuvassa Suomen energiastrategia on kaunista katseltavaa. Olemme olleet uusiutuvan energian kärkimaita Euroopassa metsäteollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämisen ansiosta, energiapalettimme on kiitettävän monipuolinen, ja uskalsimme rakentaa lähes päästötöntä ydinvoimaa silloinkin, kun muut pelkäsivät yleistä mielipidettä. Mallimaana mainostettuun Saksaan verrattuna olemme varsinaisia supermalleja: meidän energiantuotantomme päästöt kilowattituntia kohden ovat vain neljännes Saksaan verrattuna. Toiset puhuvat tuuleen, me toimimme. 

    Vastaavan ylistyksen voisi esittää metsäpolitiikastamme: Kun kuuma ajankohtainen kysymys ovat hiilinielut ja ns. LULUCF (Land use, land-use change and forestry) eli maankäyttösektoria koskevat laskentasäännöt, on syytä todeta, että Suomessa metsien sisältämän hiilen määrä kasvaa kohisten, ei pienene. Vaikka lisäisimme hakkuita edellisen hallituksen aikana hyväksytyn metsästrategian ja nykyisen hallituksen biostrategian mukaisesti, metsiemme hiilensitomiskyvyn kasvu edelleen jatkuisi pitkällä aikavälillä. Kansainvälisessä vertailussa olemme aivan omaa luokkaamme: siinä missä Suomen hiilinielu kattoi 41% muiden sektoreiden päästöistä, EU-maiden keskiarvo oli 7,1%. 

    Bioenergiammekin on kestävällä pohjalla: se perustuu metsäteollisuuden ja –talouden sivuvirtoihin hyödyntäen energiaksi ne jakeet, joille ei korkeamman jalostusasteen käyttöä ole, eli se saadaan oheistuotteena. Samalla se tukee sitä kokonaisuutta, johon kuuluu biotalouden kehittäminen korkean jalostusarvon suuntaan. 

    Ja kun olen itsekin metsänomistaja, minulle on vuosien kuluessa selvinnyt, että harvennukset ovat tarpeen, jos haluan pitää metsäni terveenä ja kasvukuntoisena. Jos kannustamme puurakentamiseen, harvennuksilla pitää huolehtia, että puusta saadaan riittävän tuhtia. 

    Nyt on valitettavasti kuitenkin niin, että EU-politiikkamme voi vaarantaa hyvän suoritustasomme. Komission käsitteillä oleva LULUCF –esitys esittää laskentasääntöjä, jotka uhkaavat muuttaa metsämme hiilinielusta päästölähteeksi – siitäkin huolimatta vaikka hiilivarasto tosiasiallisesti kasvaisi. Ja valitettavaa on, että osa suomalaispoliitikoista toimii määrätietoisesti Suomea vastaan. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin blogissa Omaan maaliin potkijat ja Taas meidät käräytettiin. Europarlamentaaarikko Nils Torvalds totesi aivan oikein tänään Ykkösaamussa (alk.kohdasta 27:15) ongelmaksi sen, ettei Euroopassa ymmärretä mitä todellinen metsä on. Torvaldsin mukaan uhkaamme joutua sijaiskärsijäksi, kohtuuttoman taakan kantajiksi, kun muut EU:n ilmastopolitiikan välineeet eivät toimi kunnolla. 

    Laskentasääntöesityksen kuumin kysymys on vertailutaso, joka toimii esityksen pohjana. Komissio esittää historiallisiin hakkuumääriin perustuvaa mallia, jossa hakkuita verrataan tiettyyn yhteiseen viitevuoteen. Malli ei ota myöskään huomioon boreaalisten metsiemme kiihtyvää kasvua. Siksi Suomi tahtoo sen perustuvan luonnontieteelliseen malliin, jossa todellinen hiilivarasto ja sen pitkän aikavälin kasvu toimii kriteerinä, eivät menneet ja satunnaisesti toteutetut hakkuut. 

    Suomalaisesta työstä ja toimeentulosta huolestuneiden olisi syytä katsoa tarkkaan, millaista vahinkoa vihreät ja vihreää ideologiaa liputtavat poliitikot tekevät juuri nyt asian kanssa. Pari esimerkkiä retoriikasta: Vihreä europarlamentaarikko nimittää Suomen hallituksen linjaa ”tilinpitokikkailuksi ilmaston kustannuksella” ja entinen meppi, eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja kantelee isänmaansa pimittävän EU:lta todellista tietoa metsätalouteen liittyvistä päästöistään “pyytäen EU:ta valkopesemään nämä lisääntyvät hakkuut sen kasvihuonekaasutaseissa, ikään kuin niitä ei tapahtuisikaan.” 

    Tilinpitokikkailua ja valkopesua on siis se, että emme halua satunnaisesti poimittua vuotta viitevuodeksi vaan katsomme, että ainoa oikea pohja mitata hiilivaraston kasvua on mitata sen tosiasiallista kasvua! Juuri tällaisella sanakikkailulla suomalaisten kustannuksella vihreät hämäävät kansaa, ja valitettavan harva tuntee asian niin hyvin, että osaisi sen hahmottaa ja herätä tajuamaan, mitä vahinkoa meille ollaan tekemässä. Tällä kertaa lasku on erityisen kova. Sitä toimintatapaa ei voi ylistää pilviin. 

     

    0

    0 0

    Törmäsin EU-puolue EPP:n (suomesta Kok, KD) julkisuustempaukseen taannoin. He kyselivät kansalaisten mielipiteitä toiminnastaan, EU:sta ja niin edelleen. Jaoin mietteeni lyhyellä videolla jonka he laittanevat ö-mappiin, mutta voinpa jakaa aatteitani näin blogimuodossakin. Perusvinkkini on tämä: prioriteetit kuntoon EU:n johtotyössä. Kansalaiset hieman korkeammalle tällä listalla.

    Journalismin pelko on tyhmyyden alku

    Punainen lanka juttuuni tuli Politiikkaradiosta, jossa Pertti Salolainen (kok) piti esimerkillisen typerän saarnan mediapelosta. Hänen mielestään poliitikkojen ei pitäisi sanoa mielipiteitään rehellisesti, koska on riski että media - tai jos tosi pahasti käy, kansainvälinen media noteeraa sen. Notta mitä helvettiä nyt? En ole samaa mieltä esim. tuossa keskustelussa mainitun Sampo Terhon (uv) mietteistä, mutta en helvetissä halua ennakkosensuuria poliitikoille. Haluan, että he kertovat mielipiteensä. Ei ole koskaan häviöksi että poliitikot kertovat mitä ovat asioista mieltä. Kivuliaskin totuus voittaa näyttelemisen.

    Tässä tullaan EU:n päätöksenteon haasteeseen. Tiedämme, että lobbarit ovat kansalaisia tärkeämpiä. Tiedämme, että komissio kävelee aina tarpeen tullen parlamentin yli. Tiedämme, että niin tekevät myös komission kaikki ulkomaiset kumppanit sekä NATO. Nyt tiedämme, että myös media kävelee kansalaisten yli. Jos meppi tekee kymmenen tunnin työpäivän, montako sekuntia siitä työstä on EU-kansalaisten hyväksi? Ei montaa, rohkenen arvata.

    Tavalla tai toisella, EU-päättäjien on nostettava kansalaisten asema pari pykälää korkeammalle prioriteettilistalla. Heidän pitää uskaltautua puhumaan totta. Heidän pitää pystyä sanomaan "en tiedä", sillä ne ovat viisauden sanoja. Euroopassa on harjoitettu vuosituhansien ajan tiedonvaihtoa diplomatian, kulttuurin ja tieteen aloilla, joten emmeköhän ole jo perusteet hanskanneet? Eivätköhän päättäjät voi ottaa sen riskin, että puhuvat kansalaisille totta?

    Teatteri vapaa-ajalle

    Dialogi ja avoin keskustelu ovat tie eteenpäin. EU:ssa on ongelmia ja mahdollisuuksia. Ongelmia ei voi korjata, ellei niitä ensin selväkielisesti nimeä ja nosta pöydälle. Tämä tulee ottaa selväksi linjaksi. Oikea linja on rehellinen, asiallinen ja vastuullinen.

    Jos poliitikolla on hurja tarve teatterin tekemiseen, tehköön hän sitä vapaa-ajallaan, mieluiten teatterilavalla.

    0

    0 0
  • 07/12/17--22:47: Sipilän kolmas oma maali!
  • Suomen kansa kiehuu ja kaikki haluaa kostoa tai ainakin oikeutta!

     

    EU on perseestä! Erotaan! Huudot kaikuu jopa hallituspuolueiden riveistä!

     

    Ei meiltä voi kukaan tulla kieltämään metsiemme väärinkäyttöä!

     

    Me haluamme olla sellunkeittäjiä kunnes sellupuukin loppuu!

     

     

    HILJAISUUS! Saliin järjestys tai julistan käsittelyn suljetuksi ja poistan yleisön salista!

     

     

    EU on muuttamassa vertailukausia metsienkäytön pohjana. Ennen laskelmat tehtiin vuosien 1999 – 2000 väliltä ja uudessa mallissa verrataan vuosien 2000 – 2012 tasoon.

     

    Suomessa kaadettiin metsää vuodesta 1999 vuoteen 2012 välisenä aikana keskimäärin noin 60 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. EU:n sääntömuutos näyttäisi olevan kokonaishakkuiden osalta Suomelle hieman (200.000 m3) tappiollinen.

     

    Tukki-, kuitu- ja energiapuun osalta keskiarvojen erot EU:n uuden ja wanhan linjan kesken ovat mitättömiä. Kuitupuun ja energiapuun osuus kasvaa hieman, tukkipuun osuus laskee hieman.

     

    Suurta muutosta ei siis ole tulossa!

     

    Muutos löytyy vasta, kun verrataan EU:n antamien aikarajojen keskiarvoja vuoden 2015 lukuihin, jotka ovat kokonaishakkuiden osalta yli kymmenen miljoonaa kuutiometriä suuremmat, kuin NYKYISIN käytössä oleva EU-suositus. Kymmenen miljoonaa SAKKOkuutiota, jotka jakautuvat kuitu- ja energiapuun osalle (7/3).

     

    Suomi on siis järjestelmällisesti rikkonut ensimmäistä EU-suositusta metsienkäytössä jo sopimuksen allekirjoituksesta lähtien.

     

    Tästä jatketusta petoksesta olisi syytettävä Suomen hallituksia. EU:n asettaman ”wanhan” vertailuajan rikkominen on tosiasiallisesti aloitettu jo 90-luvulla ja jatkettu siitä lähtien biotalous - huumassa.

     

    Näyttää pahasti siltä, että Sipilän hallituksen viimeinen kolmesta kärkihankkeesta lipsahti omaan maalin jo ennen, kuin peli alkoi ja oli perustettu jatketulle petokselle ja jatketulle metsien väärinkäytölle.

     

     

    Olisiko aika todeta: ”Tulos tai ulos!”, lainaten erästä ex-kansaedustajaa.

     

     

    Kiitos

    Hämis

     

    PS. ”....seuraavan 20 – vuotiskautena metsiemme metsänhoidollisten näkökohtien mukainen hakkuumäärä on 34,6 miljoonaa kuutiometriä vuotta kohti ja 76% vuotuisen kasvun määrästä.” ”Maatalouden pikku jättiläinen, 1944”

     

    Julkaistu ensin täällä: https://blogit.kansalainen.fi/sipilan-kolmas-oma-maali/

    0

    0 0

     EU:n ympäristövaliokunta määritteli Suomen metsien lähtötilanteeksi vuosien 2009-2012 välin, jolloin metsiemme hakkuut olivat alhaisella tasolla. Lainaus prof. Vakkilaiselta, LUT: ”Metsien hiilinielu, eli ilmakehästä metsien kasvuun sitoutuvan ja hakkuiden yhteydessä vapautuvan hiilidioksidin määrä, on vuosina 1990–2013 vaihdellut 20–50 miljoonan hiilidioksiekvivalenttitonnin välillä. Vuositasolla Suomen metsien nielu on vastannut 30–60 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. EU:n päätöksessä Suomelle merkittiin 2,5–3,5 miljoonan hiilidioksiekvivalenttitonnin vuosittainen nettopäästö. Toisin sanoen, vaikka metsä kasvaa, Suomea jo rankaistaan metsän kasvamattomuudesta. Suomi on tavoitellut 10–20 miljoonaa kuutiometriä lisähakkuuta vuodessa, joka tarkoittaa 10–20 hiilidioksiekvivalenttitonnia vuodessa. Komission nykyisen päätöksen pysyessä voimassa, hinnalla 30 euroa per tonni, Suomi maksaa EU:lle 50–70 miljoonaa euroa vuodessa metsiensä käytöstä, vaikka puumäärä metsissä lisääntyy.”

    Paljonko metsiemme hiilinielu kasvaa? Ministeri Tiilikainen on kertonut, että Suomen metsien kasvu on 110 miljoonaa kuutiota (Mm3) vuodessa, ja se kestää 89 Mm3 vuotuisen hakkuukertymän, kuva 1. Sen vuoksi runkopuun hakkuut nousevat 66 Mm3:stä 80 Mm3:iin vuoteen 2030 mennessä.

    Metsien hiilinielusta puhuttaessa pitää erottaa toisistaan metsän puumassan hiili ja maaperään sitoutuva hiili, joka yleensä sivuutetaan. Metsiemme kasvusta n. 80 % on puustossa, 5 % sitoutuu pysyvästi maaperään ja 15 % palaa ilmakehään noin 1000 vuoden viipeellä. ”Luonnontilainen metsä” on epämääräinen käsite, joka voi tarkoittaa mitä tahansa metsän eri vaihetta, jota ei hoideta talousmetsänä. Kun luonnontilainen metsä päätyy aarniometsäksi, jossa puiden ikä on jo yli 120 vuotta, niin sen puuntuotto on negatiivinen ja silloin se on muuttunut pelkäksi hiilivarastoksi. Metsän hiilinielu käsittää myös juuriston, joka sitoo hiiltä. Suomen puuston hiilivaranto on 700 miljoona tonnia hiilidioksidia, mutta metsien maaperässä on hiiltä 1300 miljoonaa tonnia hiilidioksidia pysyvässä hiilinielussa. Metsä – poisluettuna aarniometsä - kasvattaa koko ajan maaperän hiilimäärää.

    Erään tutkimuksen mukaan (Nerg, 2009) optimaalinen hiilensidonta saavutetaan suomalaisessa metsässä noin 120 vuoden kiertoajalla. Metsänomistajan nettotulot maksimoituivat kuusikoissa 60 vuoden ja männiköissä 90 vuoden kiertoajalla, kuva 2. Hyvin hoidettu talousmetsä on lähellä maksimaalista hiilensidontaa. Suomessa on lisääntyneestä kaupunkilaisten metsänomistuksen johtuen myös merkittävästi metsiä, joissa optimaalinen taloustuoton kiertoaika on jo ylitetty.

    Vielä lopuksi lainaus prof. Vakkilaiselta taloudellisista vaikutuksista: ” Jos hakataan lisää Suomen tavoitteen verran 20 Mm3 vuodessa, kantorahaa saadaan 700 miljoonaa euroa. Mutta samalla voidaan sanoa hyvästit uusille biojalostamoinvestoinneille. Nykyisellä hinnalla sellupuusta jää saamatta 1500 miljoonaa euroa. Sahatavarasta jää 570 miljoonaa liikevaihtoa saamatta. Bioenergian tuotannosta sellusta, jätepuusta ja hakkujätteestä jää 200 miljoonaa euroa saamatta. Lisäksi metsäteollisuus ei voi laajentua, ihmiset eivät saa kantorahojaan ja talouden kerrannaisvaikutukset eivät näy”.

    Metsiimme on sitoutunut hiiltä viidenneksi eniten EU-maista ja niistä on tiukasti suojeltuja lähes 4 %, joka on korkein luku EU-maissa. Hakkuistamme noin puolet on tukkipuuta ja siitä noin puolet menee pitkäaikaiseen puuaineskäyttöön eli se on hiilinielu 50-100 vuoden aikajaksolla. Suomea meinataan rangaista siitä, että sen metsiemme hiilinielu kasvaa koko ajan. Suomi on niiden kolmen EU-maan joukossa, joissa fossiilisten polttoaineiden osuus energian tuotannossa on alle 50 %. Suomelle on varattu metsäreservaatin rooli EU:ssa, jotta niiden maiden, jotka ovat jo metsänsä pitkälle hakanneet, tarvitsee maksaa hiilipäästöistään vähemmän.

    Ovatko nämä hyviä vai huonoja uutisia? Ministeri Lintilä ei ole ainakaan lainkaan huolissaan.

    0

    0 0

    EU:n ympäristövaliokunnan tekemästä päätöksestä on riittänyt keskustelua viime päivinä. Tosiasia on, että vaikka hakkuita lisättäisiin suunnitellusti, Suomen metsien hiilinielu silti kasvaa, koska metsien kasvu on hakkuiden lisäyksiä suurempaa. Tämän on myöntänyt Suomen ilmastopaneeli, vaikkakin toteamuksistaan on jaksettu yleisessä mielipiteessä lukea ja otsikoida vain alkuosa: hakkuita lisätään ja hiilinielu vähenee. Eli itse asiassa hiilinielun kasvu.

    Tällaisen henkisen laiskuuden varaan ei päätöksentekoa kannata ainakaan jättää. Olen lukenut professoristasoisiltakin keskustelijoita toteamuksia, että nyt ”Suomen metsät poltetaan energiaksi”. Tällöin ei taida olla käsitystä siitä, kuinka paljon metsäbiomassaa käytetään raaka-aineena Suomen teollisuudessa jo nyt ja suunniteltu lisä ei suhteessa siihen ole niin suuri. Samoin kuin energiaksi käytetään vain se se sivu- tai jäteosa, joka ei kelpaa muihin biotuotteisiin.

    Ongelma on, että asiassa on hyvin monia näkökulmia myös tieteellisesti. Eri keskustelijat puhuvat luonnollisesti oman näkökulmansa kautta. Tiina Raevaara puolusti biologien näkemystä. Metsätutkijat ovat ilmaisseet näkemyksiään ja voi näyttää siltä, ettei niitä Suomen poliitikot eivät ole ottaneet tätä huomioon. Mutta kun Raevaara otsikoi juttunsa ”erävoitoksi” – niin sinänsä ”Tarinoita tieteestä” bloggaavalta skeptikolta odottaisi objektiivisuutta ts. että jättäisi julistamatta kenen joukoissa seisoo. Osmo Soininvaarakin ehti jo todeta, että kaipaisi objektiivisen tutkijan näkemystä asiaan, samoin Helsingin Sanomat peräänkuulutti tänä aamuna, että pitäisi löytää kompromissi, joka myötäilee sekä ilmastotutkijoiden että poliitikkojen näkemyksiä. 

    Ongelma on mielestäni erityisesti se (ja mikä meneillään olevassa keskustelussa unohtuu), että puun energiakäytön kestävyyslaskelmat ovat monimutkaisia ja niissä on lukuisia epävarmuustekijöitä, kuten siinä miten peltoihin suhtaudutaan. Olen tällaisista laskelmista kuullut esityksiä väitöskirjaansa tekeviltä opiskelijoilta. Samoin epävarmuuksia sisältävillä laskennan lähtöodotuksilla voidaan saada hyvin omituisia tuloksia ja esim. Twitterissä huomasin erään ”maallikkolaskijan” absurdeja päätelmiä, kun laskennan perustat olivat hakoteillä tai laskimessa muutaman dekadin näppäilyvirheitä. Jos ei nähdä metsää puilta, voidaan tosiaan mennä metsään. Vaikka puun energiakäytön kestävyyslaskelmat eivät suoranaisesti ole oma tutkimusalani, niin epäilen, etteivät ole metsien hakkuita vastustavatkaan niihin perehtyneet.

    Prof. Vakkilainen LTY:stä toteaa,, että khk-päästöjen vähentämisessä on kyse politiikasta, taakanjaosta: kuinka metsäiset maat säilyttävät hiilinielujaan ja kuinka toisaalta fossiilista hiiltä polttavat EU-maat toimivat. Fossiilista hiiltä polttaville maille on eduksi siirtää taakkaa metsäisille maille. Lisäksi kun näyttää siltä, että Saksassa fossiilisen hiilen ja maakaasun energiakäytön lisääminen on viherpesty aurinko- ja tuulisähkön nostamisella.

    Jos lisäinvestoinnit bio-osuuteen estetään, Suomen ei ehkä ole mahdollista pitää khk-päästövähennystavoitteistaan kiinni muuten kuin lisäydinvoiman rakentamisella. Tätäkö metsäluonnon monimuotoisuuden puolesta huolestuneet haluavat? Biojalostamoinvestoinnit karkaavat, ehkä metsäisiin maihin kuten Etelä-Amerikkaan, joissa päästövähennyksistä ei tarvitse murehtia. Puhumattakaan kotimaamme energiaomavaraisuus, huoltovarmuus, vientiteollisuus, verotulot, kotimaan työllisyysaste jne.

    Voidaanhan me tosiaan tehdä niinkin, että jätetään metsämme kasvamaan täysin luonnontilaisesti, samalla tappaen kemiallisen metsäteollisuuden. Mistä sitten vaikkapa biologien ja puunhalaajaprofessorien palkat maksetaan.

    0

    0 0

    Suomalaisten arkielämään kohdistuu hurjia muutoksia ja kaivattua vakautta on valitettavan vähän.  Kolme isoa asiaa mullistaa maailmaa: globalisaatio, urbanisaatio ja digitalisaatio. Politiikassa kansainvälistymisen tuomia työpaikkojen katoamisia tai kaupunkiin valtion toimin kiihdytettävän muuttoliikkeen haittoja maaseutualueille saati digitalisaatiosta johtuvan teknologian hävittämiä useita työtehtäviä tai ainakin monien perinteisten palvelualojen työtarpeiden vähenemisiä, ei juuri Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa ole toimenpitein huomioitu.

    Ehkä ei siis ole ihme, jos Suomessa lähes 45 prosenttia ihmisistä ei halua vaivautua äänestämään vaaleissa. Olen entistä vakuuttuneempi, että tämän taustalla on monissa maissa jo "vaaliyllätyksin" näkynyt epäusko poliitikkojen ja nykypuolueiden toimintaan parantaa heikompien alueiden tai ihmisten elämää - keskellä suurta globaalia muutosaaltojen tulvaa.

    Politiikka näyttäytyy ihmisille ja varsinkin nuorille riitelynä ja vahvimpien aseman edistämisenä.

    Politiikassa pitäisi uskoa ihmisten kovaan haluun parantaa omaa lähialuettaan ja luoda mahdollisuuksia työllistyä koko Suomessa.

    Normittamisen ja säätelyn sijaan pitäisi antaa ihmisille kannustavia malleja, joilla työntekoa ja sosiaaliturvan voisi yhdistää työttömyyden tai vaikkapa perhevapaiden kanssa. Jos olisi mahdollista, niin varmasti moni haluaisi tehdä välillä muunkin mittaista työviikkoa kuin täyttä.

    Suomi näyttäytyy on-off -yhteiskuntana

    Kun useat työtehtävät muuttuvat Suomessa, niin ei voi olla järkevää, että olet 110 prosenttisesti työelämässä tai sitten joudut olemaan kokonaan sen ulkopuolella turvataksesi sosiaaliturvan. Se rapauttaa monilla alueilla ja ihmisillä mahdollisuuksia olla työelämässä. Jäykkä rakenne estää myös pienimuotoisen yrittämisen saati osakkuuden esim. perheenjäsenien yrityksessä.

    On täysin väärää politiikkaa kiihdyttää kaupungistumista rakennuttamalla valtion tukemana 60 000 asuntoa Helsingin seudulle vuosien 2016-2019 aikana. Se johtaa kiihtyvään muuttoliikkeeseen. Mitä ovat ne työtehtävät, joita juuri Helsinkiin tulee, kun digitalisaatio etenee? Mikseivät ne työtehtävät voisi olla muualla Suomessa?

    EU ei tunne reuna-alueita

    EU:n viimeaikaiset päätökset osoittavat vakavasti, että mopo on karannut Brysselissä käsistä. Hiilinielu-päätökset uhkaavat kymmeniä tuhansia Suomen tärkeimpiä luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtääviä metsä- ja bioalan työpaikkoja. EU:n syvenevä integraatio tarkoittaa jo budjettivarojen siirtoa kehitysyhteistyöstä EU:n yhteiseen puolustusbudjettiin ja suomalaiset sotilaat ovat sitoutumassa puolustamaan myös muita EU-maita. EU:n budjettileikkauksilla aiotaan kurittaa maataloutta, joka Suomessa on ollut vuosi vuodelta entistä tiukemmalla EU-aikana ja tukien leikkautuessa.

    Maahanmuuttopolitiikka on ollut todella löperöä. Ihmiset eivät monin paikoin edes pyri sopeutumaan yhteiskuntaan, kuten Ruotsissa jo monin paikoin nähdään. Hädässä olevia pitää auttaa lähtömaissa tai mahdollisimman lähellä. Kasvavat turvapaikkakiintiöt antavat väärän viestin. Nyt Afrikassa odottaa jopa 18 miljoonaa ihmistä Eurooppaan tuloa ja on päivänselvä asia, että työtä ja tarvittavaa humanitaarista apua pitää ohjata sinne eikä edes kuvitella, että Suomikin nielisi 150-200 000 uutta maahanmuuttajaa vailla kielitaitoa ja mahdollisuutta sopeutua yhteiskuntaamme? Työperäinen maahanmuutto on asia erikseen.

    Rajatarkastukset on palautettava välittömästi, kun sille on tarve.

    Suomen pitää sanoa selvästi ei EU:n syvenevälle yhdentymiselle eli integraatiolle. Ei, emme halua, että Brysselin laitostuneet herrat sanelevat mitä Suomessa saa tehdä ja mitä ei.

    Haluamme, että 100-vuotias Suomi lisää itsenäistä päätöksentekoa ja hakeutuu irti syvenevästä integraatiosta ja pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

    Suomi on EU:n reuna-alueena erityinen ja sen suhdanteet elävät omassa syklissä. Esimerkiksi ruoan hinnat eivät ole integroituneet EUn hintasykleihin vaan aina liikutaan pitkästi aikataulussa perässä. Uskon, että suomalaiset haluavat turvata tavallisten ihmisten ja perheiden tasapainoisen arjen ja saada työtä ja toimeentuloa omilta kotiseuduiltaan. Poliittisen kulttuurin pitää muuttua: annetaan ihmisten aktiivisuudelle ja omatoimisuudelle tilaa, luodaan lainsäädännöllä raamit ja tuetaan tarvittaessa, mutta unohdetaan ajatus, että normeilla ja säädöksillä luodaan toimeliaisuutta.

    Sami Kilpeläinen
    Kansalaispuolueen puheenjohtaja

    0

    0 0

    Brexit neuvottelut alkoivat muutama viikko sitten kesäkuun lopulla. Paljon ei ole tapahtunut, Mutta Theresa May on kuitenkin esittänyt kantansa EU-kansalaisten oikeuksisista Brexitin jälkeen. Yleisesti hänen esitystään on pidetty Eu-piireissä riittämättömänä. Nyt neuvottelujen nykyvaiheesta kannattaa alla olevan linkin artikkeli  kuitenkin kaikkien lukea.

    https://yle.fi/uutiset/3-9726255

    Viime viikolla toimittajat kyselivät 200 suurimmalat toimijalta heidän suhtautumistaan Brexitin jälkeiseen aikaan, 50 niistä kertoi etsivänsä uutta toimintapaikkaa, joko Frankfurtista, Luxenburgista tai Dublinista.

    0

older | 1 | .... | 8 | 9 | (Page 10)